"Omat lapset tarvitsevat apua kotitalouden." Kerta toisensa jälkeen kuulen tämän lauseen, joka on yleensä ilmoittanut äitien ylpeä. Mikä häiritsee minua henkilökohtaisesti tämä lause on sana "on". Miksi on niin ylpeä pakottaa muut mitä he eivät halua näyttää? Auttaa kotitaloudessa on tietenkin toivottavaa ja välttämätöntä, mutta jos se useimmiten tapahtuu vapaaehtoisesti, että olisi paljon parempi, eikö? 
Pienet lapset auttaa sinua kaikessa mitä teet aikana päivä hänen läsnäollessaan. Oma 1,5-vuotias kummipoika on esimerkiksi usein rievulla läpi huoneiston ja tekee kaiken puhtaan ja minun 4-vuotias veljenpoika rakastaa puhdistaa ikkunat. Kuiva, lajitella pahvilaatikoissa pyyhkäisy, leikkaus, sekoitetaan potti, pour Kukat ... Pienet lapset rakastavat kaikkia näitä tehtäviä, he tekevät huolellisesti ja omistautumista asialle.
Ja juuri nyt, on tärkeää rohkaista heitä. Mitä ne ovat tunteen saavutus. Tämä tarkoittaa, että olet kehua lapsia ja joskus jopa ilmaisseet molempiin silmiin, kun tuloksia pidetään mitään, mutta paras. Missään tapauksessa nyt kohta korjata puutteet tai valmiiksi tehtävä ja sitten optimoitu. Työskennellessään, mutta voit kertoa nyt ja temppuja, jotka koko juttu toimii jopa paremmin.
Jos joku nyt osoittaa kärsivällisyyttä, voit hyötyä myöhemmin. Aluksi esimerkiksi ruoanlaitto Tim on kestänyt lähes kaksi kertaa niin pitkä aika (tällä hetkellä Tim on 12 vuotta), hän kokkeja intohimolla kuin ulos tulli yksinään usein lounas tai me kokki yhdessä. Sittemmin hän on löytänyt rakkautensa tähteet ja leikkaus laadukkaita veitsiä, se varmistaa myös, että ne ovat aina leikata täysin.
Jopa joukossa monia muita asioita hän on nyt todellista apua. Kaiken kaikkiaan olemme kuitenkin huomanneet, että haluamme mieluummin työskennellä yhdessä kaikkein hauskaa eikä jakaa niitä tehtäviä.
